Johann Reinhold Patkul

Johann Reinhold Patkul (27. heinäkuuta 1660 Tukholma – 10. lokakuuta 1707 Kazimierz Biskup, Puola) oli liivinmaalaiseen aatelissukuun kuulunut diplomaatti, sotilas ja poliittinen juonittelija. Hänen nimestään on johdettu juonittelijaa tai opportunistia tarkoittava sana patkuli. Nimitystä käytti Suomessa esimerkiksi Lapuan liike tarkoittaen Lapuan liikettä vastustavia porvarillisia demokraatteja, kuten edistyspuoluetta ja maalaisliittoa.

Patkulin vanhemmat olivat majuri, maaneuvos Fredrik Vilhelm Patkul ja Gertrud Holstfer. Hänen sukunsa oli jo 1400-luvun puolivälistä omistanut Wolmarin ja Wendenin välillä sijainneen Kegelnin maatilan ja he olivat hankkineet lähiseudulta myös muita tiloja. Patkulin vanhemmat olevat tunnettuja riitaisuudestaan ja heillä oli käynnissä lähes jatkuvasti oikeusjuttuja naapureidensa ja muiden Liivinmaan aatelisten kanssa. Johann Patkulin isä kuoli vuonna 1666.

Patkul opiskeli sekä kotonaan että useissa ulkomaisissa yliopistoissa kuten Kielissä ja hankki itselleen hyvät tiedot historiassa, vieraissa kielissä, matematiikassa ja ennen kaikkea juridiikassa. Juridiikan taitojaan Patkul hioi edelleen useissa oikeusjutuissa joita hänellä oli jatkuvasti vireillä muiden muassa veljiensä holhoojia vastaan. Käräjöinnin vuoksi Patkul joutui usein matkustamaan Tukholmaan ja hänen oma taloutensa joutui huonoon kuntoon.

Saadakseen raha-asiansa kuntoon Patkul hakeutui sotapalvelukseen ja hankki itselleen 1687 kapteenin viran Liivinmaan ruotsalaisen kenraalikuvernöörin, kreivi Jacob Johan Hastferin rykmentistä. Käräjöinnillä mainetta hankkinut Patkul johti Liivinmaan aatelin kamppailua omistustensa puolestaan kun kuningas Kaarle XI:n säätämä iso reduktio uhkasi viedä aatelin läänityksiä. Patkulin mielestä Ruotsia ja Liivinmaata yhdisti vain löyhä personaaliunioni eikä Ruotsin kuninkaalla ollut oikeutta puuttua Liivinmaan aatelisten perinteisiin privilegioihin. Patkul ja useita muita Liivinmaan aatelin johtajia asetettiin heidän toimintansa vuoksi oikeuden eteen Tukholmassa 1694. Oikeudenkäynnin aikana pääsyytettynä ollut Patkul pakeni Ruotsista lokakuussa 1694 kun hänen armonanomuksensa oli hylätty. Hänet tuomittiin joulukuussa 1694 poissaolevana kuolemaan ja menettämään omaisuutensa. Myös Patkulin kirjoitukset määrättiin poltettavaksi. Muut syytetyt tuomittiin myös kuolemaan mutta heidät armahdettiin kuuden vuoden vankeuden jälkeen.

Ulkomaille paennut Patkul kierteli eri puolilla Eurooppaa kunnes hän syksyllä 1698 meni Saksin ja Puolan kuninkaan August II Väkevän palvelukseen. Patkulilla oli merkittävä osuus kun Ruotsia vastaan suunnattua Tanskan, Saksin ja Venäjän liittoumaa luotiin vuoden 1699 aikana. Tämä liittokunta julisti Ruotsille sodan vuonna 1700 ja tästä alkoi suuri Pohjan sota. Erityisesti 16. marraskuuta 1699 Saksin ja Venäjän välille solmittu yhteistyösopimus oli Patkulin aikaansaama. Patkul sopi myös kuningas August II:n kanssa että liittouman voitettua Liivinmaasta tulisi Augustin hallitsema alue jossa aatelilla olisi laaja itsehallinto. Ruotsissa Patkulin toiminta herätti suurta suuttumusta ja häntä yritettiin useaan kertaan siepata vangiksi.

August Väkevän joukkojen sodan alussa kokemat vastoinkäymiset johtivat siihen että Patkul siirtyi 1701 Venäjälle Pietari Suuren palvelukseen. Hän oli mukana järjestämässä Venäjän sotalaitosta ja hankki maahan käsityöläisiä, insinöörejä ja upseereita ulkomailta. Vuonna 1703 Patkul nimitettiin salaneuvokseksi ja kenraalimajuriksi. Hänestä tuli myös tsaarin erikoislähettiläs ja hän sai tehtäväkseen houkutella Preussi mukaan Ruotsin vastaiseen liittokuntaan. Tässä Patkul ei kuitenkaan onnistunut vaikka hän lupaili Preussille alueita Puolan kustannuksella.

Vuonna 1704 kenraaliluutnantin arvon saanut Patkul johti kuningas August II Väkevän käyttöön annettuja venäläisiä joukkoja näiden yrittäessä turhaan vallata ruotsalaisilta Posenin kaupungin. Patkul perääntyi joukkoineen Saksiin ja täällä hän vietti seuraavan vuoden arvostellen kuningas August Väkevän sotatoimia ja politiikkaa. Tämä johti lopulta siihen että August Väkevä antoi pidättää Patkulin Dresdenissä 20. joulukuuta 1705 ja hän oli sitten vangittuna ensin Sonnensteinissa ja sitten Königsteinissa.

Syyskuussa 1706 solmitussa Altranstädtin rauhansopimuksessa sovittiin että August Väkevä luovuttaa Patkulin ruotsalaisille ja näin tapahtuikin 7. huhtikuuta 1707. Kuningas Kaarle XII päätti että vuonna 1694 Patkulille annettu kuolemantuomio oli pantava täytäntöön. Patkul mestattiin teilipyörällä aamulla 10. lokakuuta 1707 pienessä puolalaisessa Kazimierz Biskupin kylässä.